Minulla on ollut Bracco Italianoja vuodesta 1999 alkaen. Tällä hetkellä kotona on kolme braccoa. Kennelnimeä hain vuonna 2001 ja olen lupautunut noudattamaan Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen sekä rotujärjestön vahvistaman jalostuksen tavoiteohjelman velvoitteita. Ensimmäinen Logpoint-pentue syntyi 15.10.2004, yhteensä pentueita on kolme tähän mennessä ja ne ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Aion jatkossakin käyttää kasvatuksessa vain harkittuja yhdistelmiä ja pyrkiä jalostuksellisesti kestävään toimintaan pitkällä aikavälillä. Tarkoitus on keskittyä määrän sijasta laatuun. Kiinnitän myös erityistä huomiota siihen, että jokainen pentuni saa vastuuntuntoisen perheen ja kodin sekä elämän, joka on elämisen arvoista.

Jalostus

Bracco Italiano on yksilömäärältään pieni eli ns. pienrotu Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa. Tämän takia on tärkeää huolehtia riittävästä geneettisestä vaihtelusta ja varoa tekemästä toistuvasti sisäsiittoisia yhdistelmiä. Olen tehnyt aktiivisesti yhteistyötä myös ulkomaisten kasvattajien kanssa, jolloin voin käyttää rodun terveyden ja hyvinvoinnin kannalta parhaita mahdollisia yhdistelmiä.  Uutta verta tarvitaan välttämättä aika ajoin. Olen käyttänyt ulkomaisia siitosuroksia Italiasta ja Hollannista, tuottanut uroksen Italiasta ja nartun Hollannista.

Porcelainet 

Porcelaine on keskiranskalainen, vanha ajokoirarotu 1700 -luvulta. Rotu on pienrotu Euroopassa ja Suomessa rekisteröitynä on kaksi aikuista koiraamme Pastilli ja Hiski, jotka toimme Ranskasta jouluna 2006 sekä pariskunnan kuusi pentua. Ranskalainen Pastillin ja Hiskin kasvattaja on Kennel Pays des Maîtres Sonneurs, moninkertaisesti maassaan palkittu Kennel sekä käyttö- että näyttelylinjassa. Rotukuvauksen löydät tämän sivun alaosasta.

Noudatan kasvatustyössäni Helena Koskentalon Koirankasvattajan käsikirjassa esittämiä eettisiä sääntöjä. 

Heikki Peltoperä
Kennel Logpoint, kasvattaja

Porcelaine - Rotukuvaus

Rodun historia

Rotu on jäljestävä metsästyskoirarotu ja kotoisin keski-Ranskasta.  Rodun katsotaan olevan vanhin ranskalainen jäljestyskoirarotu ja se tunnetaan kotimaassaan myös nimellä Chien de Franche-Comté entisen lähellä Sveitsiä sijainneen ranskalaisalueen nimen mukaan. Ranskan vallankumouksen (1789-1799) jälkeen rotua havaittiin Sveitsin ja Ranskan rajan molemmin puolin, mikä johti epätietoisuuteen rodun alkuperämaasta. Tuolloin rotu oli vähällä kadota, mutta nykyisin rodun perimä on herätetty ja voi hyvin kotimaassaan. Rotu on tunnistettu Ranskassa vuodesta 1845 lähtien ja Sveitsissä vuodesta 1880. Koiraa käytetään kotimaassaan pääasiassa jäniksen, peuran ja villisian metsästykseen. Ranskalaisista metsästyskoiraroduista porcelaine on yksi niistä harvoista, joka on lyönyt itsensä läpi myös kansainvälisissä koirapiireissä, mutta laumametsästykseen sitä käytetään lähinnä kotimaassaan, Sveitsissä sekä Italiassa.

 Ulkonäkö

Rotu on saanut nimensä ainutlaatuisen kiiltävästä ja läpikuultavasta karvapeitteestään. Porcelaine –koira on kuin valkoinen, hohtava posliinipatsas. Rotu erottuu ulkomuodoltaan edukseen erityisesti hienon päänmuodon, mustan ja suuren kirsun sekä tummien silmiensä ansiosta. Kasvojen ilme on lempeä ja suorakatseinen. Suuret roikkuvat korvalehdet ovat ohuet, kauniin simpukanmuotoiset ja kärjestään kapenevat. Kaula on pitkä ja hoikka, häntä juurestaan vahva ja kapenee kärkeä kohti. Erityistä ja ainutlaatuista rodussa on sen iho ja karvapeite. Ihon tulee olla väriltään vaaleanpunainen, jossa on mustia, ympyriäisiä pigmenttiläikkiä. Ihon mustat läikät kuultavat valkoisen karvapeitteen läpi ja läpikuultavuus saa aikaan vaikutelman lasimaisesta, sinertävän posliininhohtoisesta värityksestä. Karvapeite on hyvin lyhyt ja koostuu ohuista pääasiassa valkoisista tai läpikuultavista karvoista. Karvapeitteessä sallitaan oranssinbeiget läikät kehon alueella ja erityisesti korvien ja pään alueella. Karvapeite on erittäin helppohoitoinen, tarvitsee pesua ainoastaan vaikeasti likaantuessaan. Kauneutensa ja jalon ulkonäon ansiosta rotu on ihanteellinen näyttelytoiminnasta kiinnostuneille.

Säkäkorkeudeltaan nartut ovat 53,5 – 56 cm ja urokset 56 – 58.5 cm. Normaali paino vaihtelee 25- 27,9 kiloon.

 Luonne ja käyttöominaisuudet

Saadessaan riittävästi liikuntaa ja virikkeitä rotu on todella rauhallinen, hiljainen, hellä ja ihana kotikoira. Rotu soveltuu täydellisesti perhe- ja harrastuskoiraksi, myöskin kaupunkiolosuhteisiin. Sosiaalistaminen ja kiinteä ihmiskontakti pentu- ja kasvuvaiheessa on erittäin tärkeää, muutoin pennusta voi kasvaa työläästi kontaktissa pidettävä. Reviirin vahtimisviettiä ei juurikaan ole, ulvontahaukku ilmenee nimenomaan vain metsästystilanteissa ja muutoin rotu on kotioloissa todella hiljainen, lähes äänetön.

 Kotioloissa koira on miellyttävä käsitellä. Toisten koirien kanssa rotu tulee hyvin toimeen ja on lapsiystävällinen. Jos koiraa käytetään metsästykseen, se on ominaisuuksiltaan energinen, väsymätön ja rohkea metsästäjä. Tämä ystävällinen koira omaa erinomaisen hajuaistin ja sen metsästyshaukku on vertaansa vailla – sointuva, kauaskantava haukunnan sekä ulvonnan yhdistelmä. Metsästyksessä rotua käytetään pääasiassa ryhmämetsästykseen ja ne kykenevät jäljittämään riistaa ilman ihmisohjausta. Rodun kehittymisessä ovatkin korostuneet sekä sosiaalinen luonne että itsenäinen, rohkea metsästysasenne. Ranskasta saamiemme tietojen mukaan rotu oppii metsästämään isännälleen myös vailla laumatukea saatuaan siihen koulutuksen.